Vyöhyketerapia

vyöhyketerapiaVyöhyketerapia on kokonaisvaltainen hoitomuoto, jonka tarkoituksena on poistaa jännityksiä kehossa ja aktivoida kehoa parantamaan itse itsensä. Hoito perustuu jalkojen heijastepisteiden paineluun ja hierontaan, ja toisinaan voidaan käsitellä lisäksi käsiä ja korvia. Heijastepisteet vastaavat tiettyjä kohtia kehossa, ja niiden hierominen aktivoi vastaavaa toimintaa kehossa. Vyöhyketerapialla pyritään ylläpitämään terveyttä, edistämään hyvinvointia, tasapainoittamaan mieltä ja lievittämään häiriötiloja.

Vyöhyketerapiaa hoitomuotona voidaan käyttää esimerkiksi stressiin, lihasjännityksiin, erilaisiin särkyihin ja kipuihin, unettomuuteen, hidastuneen aineenvaihdunnan vilkastuttamiseen ja jopa vauvojen koliikkioireisiin. Vyöhyketerapialla on koettu olevan aineenvaihdunnallisesti ja hormonaalisesti tasapainoittava vaikutus.

Vyöhyketerapiamenetelmä löydettiin 20-luvulla Pohjois-Amerikan intiaaneilta, ja sen tunnetuimpina kehittelijöinä pidetään amerikkalaista korva-, nenä ja kurkkutauteihin erikoistunutta lääkäriä William F. Fitzgeraldia ja hänen oppilastaan Eunice Inghamia. Hoitomuoto on tosin ikivanha, jonka juurien uskotaan juontavan jopa yli 5000 vuoden taakse. Vyöhyketerapian vanhin kuvaus on vuodelta 2330 eKr, joka löydettiin Egyptistä. Vyöhyketerapiaa onkin harjoitettu Pohjois-Amerikan intiaanien lisäksi myös Etelä-Amerikassa, Egyptissä, Kiinassa, Intiassa ja Japanissa.

Vyöhyketerapian toimivuudesta on paljon kokemusperäistä tietoa, vaikka tieteellinen teoria terapian vaikutuksesta puuttuu. Monet ovat kokeneet saaneensa apua vyöhyketerapiasta, koska se on hoitomuotona rentouttava ja rauhoittava.